Tullimaksut riippuvat tavaran arvosta sekä siitä, mistä tavara tuodaan Suomeen. Toisesta EU-maasta tavaraa tuotaessa ei tuotteesta joudu maksamaan arvonlisäveroa, tullia tai valmisteveroa. Tavaran pitää kuitenkin näissä tapauksissa olla joko kyseisessä EU-maassa tuotettu tai sinne tullattu. EU:n tullialueelta tulevista tavaroista on puolestaan maksettava arvonlisävero ja mahdollinen valmistevero. Tämä koskee esimerkiksi Kanariansaarilta tuotuja tuotteita, sillä Kanariansaaret kuuluvat EU:n tullialueeseen, mutta eivät sen veroalueeseen.
EU:n ulkopuolelta tuoduista tuotteista on puolestaan maksettava arvonlisävero, valmistevero sekä tulli. Tulli määräytyy tuotteen tullinimikkeen ja tullausarvon perusteella. Arvotullissa tulli on tietty prosenttimäärä tavaran tullausarvosta, kun taas paljoustulli voi olla tietty euromäärä litraa tai kiloa kohti. Tuotteen tullausarvo koostuu tavaran arvosta, sen kuljetuskustannuksista ja tavaralle mahdollisesti otetun vakuutuksen arvosta.
Arvonlisäveron määräytyminen
Suomeen tuotavien tavaroiden arvonlisävero on tiettyjä poikkeuksia, kuten elintarvikkeita, kirjoja ja taide-esineitä lukuun ottamatta 24%. Poikkeusten lisäksi tietyissä tuotteissa vaikuttaa myös tapa, jolla ne tuodaan maahan. Aikakauslehden irtonumeron arvonlisäveroprosentti on 24%, mutta mikäli kyseessä on vähintään kuukauden kestävä tilaus, on arvonlisäveroprosentti 10%. Kirjoiksi puolestaan lasketaan vain fyysiset painotuotteet, kun taas fyysisellä alustalla kuten muistitikulla olevat ääni- ja e-kirjat eivät ole kirjoja. Kirjojen arvonlisävero on 10%, kun taas fyysisellä alustalla olevista ääni- ja e-kirjoista verotetaan yleisesti käytössä oleva 24%.
Arvonlisäveroa laskettaessa tavaran arvoon lisätään kaikki sen maahantuonnista maksetut maksut, aivan kuten tullimaksuakin laskettaessa. Arvonlisävero on maksettava silloin, kun tuotteen arvo ennen kuljetuskustannusten lisäämistä ylittää 22 euroa. Tämän lisäksi maksettavan veron määrän tulee olla vähintään viisi euroa. Tätä alarajaa ei käytetä alkoholijuomien, hajuvesien tai tupakkatuotteiden kohdalla, vaan niistä on aina maksettava arvonlisävero ja alkoholin sekä tupakkatuotteiden kohdalla myös valmistevero.
Arvonlisävelvollinen yritys maksaa verot suoraan verottajalle
Arvonlisäverollisten yritysten kohdalla tuotteiden maahantuonnin verotuksesta vastaa Verohallinto. Poikkeuksen muodostavat tapaukset, joissa yksityisen elinkeinonharjoittajan maahantuonti ei liity yritystoimintaan. Maksuja laskettaessa tavaran arvoon lisätään kuljetus ja vakuutuskustannukset. Kuljetuskustannukset on laskettava tavaran viimeiseen tiedossa olevaan määränpäähän saakka, eli yritysten tapauksissa kuljetuskustannukset eivät pääty Suomen rajalle saavuttaessa.
Tullin määräytyminen
Tullimaksun määräytymisperusteet ovat hyvin pitkälti samat kuin arvonlisäverossa, koska molemmat lasketaan tavaran tullausarvon perusteella. Tullinimike ja tavaran alkuperämaa vaikuttavat maksettavan tullin määrään. Yksityishenkilöiden on maksettava tulli yli 150 euron arvoisista tavaroista, jotka tuodaan maahan EU:n tullialueen ulkopuolelta.
Tietyissä tavaroissa sovelletaan tullietuuskohtelua, mikä tarkoittaa alennettua tullimaksua tai nollatullia. Näihin tavaroihin voi yritys hakea tariffikiintiötä, mikä oikeuttaa tietyn tavaramäärän tuomiseen alennetulla tullilla. Kiintiön täytyttyä tavaraa saa edelleen tuoda maahan, mutta sen jälkeen siitä maksetaan normaalit tullimaksut. Tullietuuskohtelun alaisina olevat tavarat määritellään kansainvälisillä sopimuksilla.
Tavaran alkuperämaalla on väliä
EU:n erilaisten tullijärjestelyiden piiriin kuuluu suurin osa maailman maista ja vain noin kaksikymmentä on suljettu kokonaan niiden ulkopuolelle. Mikäli tavaran alkuperä pystytään osoittamaan vaadituilla asiakirjoilla, on yrityksellä oikeus pyytää tullietuuskohtelua tulli-ilmoituksella. Usein tullietuus on rajoitettu koskemaan tiettyjä vuosittaisia tuontimääriä ja osa tuotteista, kuten esimerkiksi tietyt maataloustuotteet, on suljettu kokonaan niiden ulkopuolelle alkuperämaasta riippumatta.
Eri kuitenkaan riitä, että tuote kuuluu tullietuusjärjestelyn tuotekatteeseen. Sen on oltava todistettavasti sopimusmaasta peräisin oleva alkuperäistuote ja se on tuotava suoraan EU:hun kyseisestä maasta. Joidenkin tuotteiden kohdalla vaaditaan alkuperäselvityksen lisäksi esimerkiksi erilaisia laatu- ja aitoustodistuksia tullietuuden saamiseksi.